Sikarit

Sikarin tarina, tapa ja tunnelma

Sikari on enemmän kuin tuote – se on osa kulttuuria ja aikaa itselle. Sen juuret ulottuvat Keski-Amerikan alkuperäiskansoihin, ja Euroopassa sikarit yleistyivät jo 1500-luvulla. Perinteet elävät yhä vahvana käsityössä ja rituaaleissa.

Säilytys

Sikarit valmistetaan tupakkalehdistä, jotka reagoivat herkästi ympäristöön. Säilytys tapahtuu humidorissa, jossa kosteus pysyy n. 65–70 %. Liian kuiva tai kostea ilma voi vahingoittaa sikaria. Lyhytaikaiseen kuljetukseen on olemassa matkakoteloita.

Etiketti

Sikarin polttaminen ei ole kiireinen teko. Se sytytetään rauhassa, mieluiten neutraalilla liekillä (ei bensiinisytytin). Tuhkaa ei tarvitse ravistaa jatkuvasti, ja sikari annetaan sammua itsestään. Toisen auttaminen tulen kanssa on kohteliaista.

Nautintotapa

Sikariin liittyy usein rauhallinen hetki – yksin tai yhdessä. Valintaan vaikuttaa hetken pituus, ympäristö ja tunnelma. Se ei ole suoritus, vaan osa aikaa, jolle annetaan arvo.

🔸 Zino Davidoff (1906–1994)

Zino Davidoff oli sveitsiläinen sikarimestari ja luksuselämäntyylin edelläkävijä, joka loi yhden maailman tunnetuimmista sikaribrändeistä. Hänet tunnettiin paitsi erinomaisista sikareista, myös ajatuksesta, että elämästä pitää nauttia tyylillä ja rauhassa. Davidoff uskoi, että hyvä sikari on enemmän kuin nautinto – se on hetki, joka tuo ihmiselle mielenrauhan.

"A wisely chosen cigar is like a weapon against certain of life's torments."
– Zino Davidoff

Sikariperinteet Karibialta ja Keski-Amerikasta

Dominikaaninen tasavalta on yksi maailman tunnetuimmista sikarintuottajamaista. Sikarien valmistus juontaa juurensa alueella 1800-luvulle, jolloin käsityöläiset siirsivät osaamistaan sukupolvelta toiselle. Maaperän ominaisuudet, ilmasto ja perinteinen lehtien käsittely ovat muovanneet sikareista omaleimaisia – niissä yhdistyy pehmeys, tasapaino ja pitkän viljelyhistorian tuoma vivahteikkuus.

Nicaragua puolestaan tunnetaan sikareistaan, joiden luonteessa korostuu tuliperäisen maaperän vaikutus. Sikarikulttuuri maassa sai uuden alun 1960-luvulla, ja se on sittemmin vakiinnuttanut asemansa yhtenä maailman arvostetuimmista tuotantoalueista. Nicaragualaisissa sikareissa yhdistyvät perinteinen viljelyosaaminen ja omintakeinen aromi, jonka juuret löytyvät maan monimuotoisesta kasvustosta ja savustustekniikasta.

Kuuban ulkopuolellakin kehitettyjä perinteitä
Kuuba on perinteisesti tunnettu sikarien kotimaana, mutta vuosikymmenten saatossa myös muut alueet – kuten Dominikaaninen tasavalta ja Nicaragua – ovat kehittäneet vahvan ja tunnustetun asemansa sikarintuotannossa.
Sikariperinteitä on siirtynyt siirtolaisuuden ja kansainvälisen käsityöperinteen kautta useisiin maihin, joissa viljelyolosuhteet, maaperä ja ilmasto ovat mahdollistaneet omaleimaisen ja laadukkaan tuotannon. Näin syntyneet alueelliset tyylit rikastuttavat kansainvälistä sikarikulttuuria.